Hei!

On vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi olen blogiani kirjoittanut. Olen täyttänyt aktiivisesti nettityöhakemuksia ja ravannut työhaastatteluissa sekä kotikaupungissani että kauempanakin. "Vapaa-ajallani" olen huolehtinut kunnostani ja harrastanut liikuntaa, joka on minulle suuri henkireikä… mutta nyt päätin kirjoittaa hieman blogiani.

Alkuviikosta oli työhaastattelussa noin 200 km päässä kotikaupungistani. Haastattelu oli jälleen jokseenkin epämiellyttävä kokemus. Haastattelijoita oli 2, joista toinen (mies) totesi heti neuvotteluhuoneeseen siirryttyämme, että hän ei ollut jaksanut eikä viitsinyt tulostaa hakemustani ja ansioluetteloani eikä nettikaavakkeen vastauksiani. Aavistin heti, että haastattelu tulee olemaan epämiellyttävä… ja kas, näin kävikin! Toinen haastattelijoista (nainen) oli oikein mukava ja miellyttävä sekä kaikin puolin ystävällinen. Hän ei vain valitettavasti juuri haastatellut minua, vaan pääasiassa kertoi työtehtävästä ja yrityksestä. Nainen oli koko haastattelun ajan taka-alalle. Mutta se toinen haastattelija… vanhempi mieshenkilö. Mies esitti koko haastattelun ajan negatiivisia kysymyksiä ja keksi jokaisesta vastauksestani jotain negatiivista ja kyseenalaisti osaamiseni.  Molemmat haastattelijat olivat rekrytointiyrityksen edustajia ja paikalla ei ollut ketään asiakasyrityksen edustajaa.

Haastattelun alkuun mies letkautti ilmaan tällaisen mukavan "pienen" kysymyslitannian:

• "Kerro millainen lapsuutesi oli, oliko se onnellinen vai surkea sekä kerro peruskouluvuosistasi. Mitä harrastit lapsena ja mistä olit kiinnostunut? Kerro lukiovuosistasi ja koulumenestyksestäsi sekä siitä, miksi jouduit (miten niin jouduin?!) valitsemallesi alalle. Kerro mitä olet opiskellut lukion jälkeen ja kerro samalla millainen on työkokemuksesi. Kerro yksityiskohtaisesti työkokemuksestasi. Millaisia töitä olet tehnyt ja miksi? Kerro ammatillisesta osaamisestasi ja nykyisistä harrastuksistasi ja mielenkiinnonkohteistasi."

Mietin pari sekuntia, kuinka laajaa vastausta mies tähän "kysymykseen" odotti, mutta tottuneena työhaastatteluissa kävijänä osasin kertoa "koko elämänstoorini" kiteytetysti. Noh, tämä jälkeen alkoikin mies ladella negatiivisia ja väheksyviä kysymyksiä.

• "Onko sinulla ollut ongelmia siitä, kun olet lyhyt? (olen hieman alle 160 cm)
• "Miten sinulla riittää elämässäsi uskottavuutta, kun olet nainen ja noin pieni?"
• "Miten luulet pärjääväsi tässä työssä, kun olet noin lyhyt ja pieni?"
• "Kestätkö lainkaan stressiä?"
• "Harrastat tietotekniikkaa, mutta et ole opiskellut sitä. Miksi et ole mennyt opiskelemaan sitä? Oletko niin huono, että et ole päässyt opiskelemaan tietotekniikkaa?"
• "Olet ollut aikoinaan pitkään töissä X yrityksessä. Sitten olet mennyt Y yritykseen. Miksi et saanut jatkaa X yrityksessä? Etkö osaa päättää, mistä toimialasta olet kiinnostunut? Olitko niin huono, että jouduit vaihtamaan työpaikkaa?"

Aika mielenkiintoinen kysymys… yritys X on eräs hyvin suuri yritys, joka irtisanoi jokin vuosi sitten suunnattomasti väkeä Suomesta, lopetti tehtaitaan Suomessa ja siirsi tuotantoaan halvan työvoiman maihin.

Mies lateli negatiivisia kommenttejaan koko haastattelun ajan… en kuitenkaan provosoitunut tai muuten pillastunut. Tiesin, että kyseessä oli – jälleen kerran – stressihaastattelu. Mieshaastattelija olisi halunnut, että olisin pillastunut ja että hän olisi voinut todeta, että taas yksi hysteerinen nainen, joka ei pysty mihinkään. Ajattelin koko haastattelun ajan mukavia asioita ja sitä, kuinka kivaa on, kun mieshaastattelija sai nokilleen: vastassa olikin itsevarma, jämäkkä ja asiallinen nainen! ;)

Eräänä päivänä päätin koota outoja työhaastattelukysymyksiä. Hyödynsin aikaisempia muistiinpanojani omalle kohdalle tupsahtaneista kysymyksistä sekä kysyin naispuolisilta ystäviltäni millaisia kokemuksia heillä on ollut ns. stressihaastatteluista.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ohessa on koottuna outoja kysymyksiä. Kaikki  haastattelut ovat olleet yliopistosta valmistuneen oman alan työtehtäviin. Joukossa on ollut suuria-, pk- ja pienten yritysten haastattelijoita ja muita rekrytointiprosessien edustajia.

 

Ja sitten kysymysten pariin… ;)

• Ethän ole naimisissa? Ethän ole avoliitossa? Eihän sinulla ole lapsia?

• Onko sinulla poikaystävää?

• Ethän aio mennä avoliittoon etkä naimisiin?

• Millaiset ovat perheenperustamissuunnitelmasi?

• Syötkö e-pillereitä? Jos et syö, niin perustele miksi et syö.

• Nauratko blondivitseille? (Huom! Kysymyksen vastaaja brunette).

• CV:ssäsi olevassa kuvassa sinulla on eriväriset hiukset. Miksi hiustesi väri on nyt erilainen? Miksi olen värjännyt hiuksesi? Kuvaavatko punaisen väriset hiukset poliittista aatettasi?

• Mitä ehkäisymenetelmää käytät?

Hei kaikki!

Viime viikolla juoksin jälleen kerran työhaastattelussa... ties kuinka mones haastattelu viimeisen puolen vuoden aikana. Jos jokaisesta työhaastattelusta saisi tarran tai leiman vihkoon (sellaisen kuten ala-asteella jaettiin päivän päätteeksi jokaiselle ahkeralle koululaiselle - yleensä tytöille - jotka olivat tehneet kaikki kotitehtävät), minulla olisi tarroja koossa kokonainen iso vihko. ;)

Joitakin päiviä sitten purnatessa hyvälle ystävälleni haastatteluissa kohtaamiani ärsyttäviä kysymyksiä mm. perheen perustamisesta, poikaystävästä/avo-/aviomiehestä, ehkäisymenetelmistä mitä käytän sekä iästäni ja hiuksieni väristä, ystäväni heitti ilmoille mitä mainioimman idean... Hän suositteli minua perustamaan oman blogin liittyen noin kolmekymmentävuotiaan korkeasti koulutetun naisen ongelmiin työnhaussa.

Kaikkihan me - sekä naiset että miehet - sen tiedämme: perheenperustamiseen liittyviä kysymyksiähän ei saa kysyä työhaastatteluissa... vaan kun niitä aina kysytään. "Minkä ikäinen olet?", "Onko sinulla lapsia?", "Onko sinulla poikaystävää, avomiestä tai aviomiestä?", "Millaiset ovat perheenperustamissuunnitelmasi?" Prkl!!!

Kyllä, me naiset tiedämme myös sen, että ainahan em. kysymyksiin voi vastata esittämällä vastakysymyksen: "Miten tämä kysymys liittyy haettavaan tehtävään?" Mutta auta armias jos niin menet kysymään, niin johan saat pitkän miinuksen nimesi perään ja hankalan bitchin maineen!

Tämä blogi on tarkoitettu kaikille: naisille, miehille, työnhakijoille, työnantajille, työhaastattelijoille... opiskelijoille, vastavalmistuneille... niin uran alkuvaiheilla oleville, kuin jo työelämässä vuosikymmeniä olleille. Toivon, että kirjoittamani kokemukset stressihaastatteluista ja työnhaun haasteista herättävät teissä jokaisessa joitakin ajatuksia. Toivon, että kanssasisareni saavat blogistani voimia ja tsemppiä elämäänsä. Toivon, että ne työhaastattelijat ja rekrytointiprosessien muut edustajat, jotka ovat pommittaneet naisia näillä epäasiallisuuksilla, havahtuvat ja vaihtavat välittömästi toimintatapansa. Lukekaa, ihmetelkää, manatkaa, jne. Pääasia on se, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia ja tuntemuksia - niin positiivisia kuin negatiivisiakin. ;)

 

Tämä blogi on totista totta ja tapahtumat osa nuoren yliopistosta tänä vuonna valmistuneen vahvan naisen elämää! Lämpimästi tervetuloa seuraamaan millaisia haasteita/haastatteluita olen työnhaussa kohdannut ja kohtaan parhaillaan!