Hei!

On vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi olen blogiani kirjoittanut. Olen täyttänyt aktiivisesti nettityöhakemuksia ja ravannut työhaastatteluissa sekä kotikaupungissani että kauempanakin. "Vapaa-ajallani" olen huolehtinut kunnostani ja harrastanut liikuntaa, joka on minulle suuri henkireikä… mutta nyt päätin kirjoittaa hieman blogiani.

Alkuviikosta oli työhaastattelussa noin 200 km päässä kotikaupungistani. Haastattelu oli jälleen jokseenkin epämiellyttävä kokemus. Haastattelijoita oli 2, joista toinen (mies) totesi heti neuvotteluhuoneeseen siirryttyämme, että hän ei ollut jaksanut eikä viitsinyt tulostaa hakemustani ja ansioluetteloani eikä nettikaavakkeen vastauksiani. Aavistin heti, että haastattelu tulee olemaan epämiellyttävä… ja kas, näin kävikin! Toinen haastattelijoista (nainen) oli oikein mukava ja miellyttävä sekä kaikin puolin ystävällinen. Hän ei vain valitettavasti juuri haastatellut minua, vaan pääasiassa kertoi työtehtävästä ja yrityksestä. Nainen oli koko haastattelun ajan taka-alalle. Mutta se toinen haastattelija… vanhempi mieshenkilö. Mies esitti koko haastattelun ajan negatiivisia kysymyksiä ja keksi jokaisesta vastauksestani jotain negatiivista ja kyseenalaisti osaamiseni.  Molemmat haastattelijat olivat rekrytointiyrityksen edustajia ja paikalla ei ollut ketään asiakasyrityksen edustajaa.

Haastattelun alkuun mies letkautti ilmaan tällaisen mukavan "pienen" kysymyslitannian:

  • "Kerro millainen lapsuutesi oli, oliko se onnellinen vai surkea sekä kerro peruskouluvuosistasi. Mitä harrastit lapsena ja mistä olit kiinnostunut? Kerro lukiovuosistasi ja koulumenestyksestäsi sekä siitä, miksi jouduit (miten niin jouduin?!) valitsemallesi alalle. Kerro mitä olet opiskellut lukion jälkeen ja kerro samalla millainen on työkokemuksesi. Kerro yksityiskohtaisesti työkokemuksestasi. Millaisia töitä olet tehnyt ja miksi? Kerro ammatillisesta osaamisestasi ja nykyisistä harrastuksistasi ja mielenkiinnonkohteistasi."

Mietin pari sekuntia, kuinka laajaa vastausta mies tähän "kysymykseen" odotti, mutta tottuneena työhaastatteluissa kävijänä osasin kertoa "koko elämänstoorini" kiteytetysti. Noh, tämä jälkeen alkoikin mies ladella negatiivisia ja väheksyviä kysymyksiä.

  • "Onko sinulla ollut ongelmia siitä, kun olet lyhyt? (olen hieman alle 160 cm)
  • "Miten sinulla riittää elämässäsi uskottavuutta, kun olet nainen ja noin pieni?"
  • "Miten luulet pärjääväsi tässä työssä, kun olet noin lyhyt ja pieni?"
  • "Kestätkö lainkaan stressiä?"
  • "Harrastat tietotekniikkaa, mutta et ole opiskellut sitä. Miksi et ole mennyt opiskelemaan sitä? Oletko niin huono, että et ole päässyt opiskelemaan tietotekniikkaa?"
  • "Olet ollut aikoinaan pitkään töissä X yrityksessä. Sitten olet mennyt Y yritykseen. Miksi et saanut jatkaa X yrityksessä? Etkö osaa päättää, mistä toimialasta olet kiinnostunut? Olitko niin huono, että jouduit vaihtamaan työpaikkaa?"

Aika mielenkiintoinen kysymys… yritys X on eräs hyvin suuri yritys, joka irtisanoi jokin vuosi sitten suunnattomasti väkeä Suomesta, lopetti tehtaitaan Suomessa ja siirsi tuotantoaan halvan työvoiman maihin.

Mies lateli negatiivisia kommenttejaan koko haastattelun ajan… en kuitenkaan provosoitunut tai muuten pillastunut. Tiesin, että kyseessä oli – jälleen kerran – stressihaastattelu. Mieshaastattelija olisi halunnut, että olisin pillastunut ja että hän olisi voinut todeta, että taas yksi hysteerinen nainen, joka ei pysty mihinkään. Ajattelin koko haastattelun ajan mukavia asioita ja sitä, kuinka kivaa on, kun mieshaastattelija sai nokilleen: vastassa olikin itsevarma, jämäkkä ja asiallinen nainen! ;)